CLASSIC MOTOCROSS des NATIONS

                       Joukkue-MM ajettiin 15.9.2001 Kwintelooyenin radalla Hollannissa, lähellä Veenendaalin kaupunkia. Suomesta olivat mukana joukkueet luokissa 40+ ja 50+. Lisäksi ajettiin 60+ luokassa mutta siihen ei Suomesta joukkuetta löytynyt. Näissä kilpailuissa kuljettajan iän lisäksi myös pyörän ikä on rajattu. 40-vuotiailla pyörän tulee olla vuosimallia 1972 tai vanhempi, muuta rajoitusta ei ole. 50-vuotiailla vuosimallirajana on 1970 ja sen lisäksi sääntönä on että joukkueessa tulee olla kaksi nelitahtista ja yksi kaksipuolikas pyörä. Sopivien nelitahtisten löytäminen Suomesta on osoittautunut erittäin ongelmalliseksi, joten tänäkin vuonna joukkueeseen otettiin ulkomaalaisvahvistus (sääntöjen mukaan joukkueessa saa olla kaksi ulkomaalaista). Hollantilainen Piet van Dijk ajoi Matchless 600 1960:llä Suomen värien puolesta.  

 

40+ joukkue: vas. Lasse Rantanen, Timo Remes, Alpo Viitanen, Veijo Paappanen ja Jarmo Juvonen

        Matkaan lähdettiin tiistai-iltana SeaWind-laivalla ja melko kostean matkan jälkeen perillä oltiin torstai-iltana. Korostettakoon että koska kyse on urheilijoista niin kostealla matkalla tarkoitetaan sadetta, jota saatiin kalenterin mukainen määrä. Matkalla poikkesimme Piet van Dijkin luona, joka kutsui meidät katsomaan pyöräkokoelmaansa. Varastohallista paljastui parikymmentä uudehkoa pyörää ja muutama vanhempi, jotka oli nostettu toimiston katolle näytteille. Nyökyttelimme tyytyväisinä päitämme, hienoja pyöriähän nämä ovat. Piet hyöri aikansa hallissa ja jutteli niitä näitä kunnes meni seinänä toimineen suuren verhon luo ja veti sen sivuun kutsuen meidät mukaansa. Näky oli typerryttävä! Suuri halli oli täynnä pyöriä! Lattian täyttivät 70-luvun japanilaiset katupyörät, jotka on kuulemma myyty takaisin Japaniin. Seiniä kiersivät hyllyt, joissa oli pyöriä kolmessa kerroksessa. Oli crossipyörää, TT-raasereita, katupyöriä ja vaikka mitä. Toiset olivat täysin ajamattomia ja toiset romuja, ja kaikkea siltä väliltä. Löytyi Maicoa, Husqvarnaa, Suzuki RG 500:sta, Bultacoa, Hondaa, Herculesta, Yamahaa jne. Ylimmät hyllyt olivat 30-50-lukujen mustaa katupyörää täynnä. Yhteensä pyöriä oli 300 – 400 kappaletta. Ja suuret häkit sisälsivät kuka tietää mitä osia. Oli siinä ihmettelemistä…

50+ joukkue: Piet van Dijk, Leo Lindberg, Juha Monto, Jukka Monto, Leo Uro

Rata-alueen löytäminen perustui melko lailla sattuman kauppaan koska opasteena oli ainoastaan pikkuruinen Castrol-viitta tien poskessa! Leirin pystyttämisen jälkeen olikin jo yö ja aika  painua nukkumaan. Aamulla sitten katsottiin tarkemmin että minkälaisessa paikassa sitä oikein ollaan. Rata oli kauttaaltaan todella leveä. Korkeuseroja oli paljon, mäkiä voisi sanoa jo huimiksi. Eipä olisi arvannut että Hollannista – tasaisesta maasta - löytyy näin tällainen rata. Vesisadetta oli jatkunut ilmeisesti jo jonkun aikaa sillä radalla lillui noin 10 sentin mutakerros ja sen alla oli kovempaa maata. Perjantai-iltana oli katsastus ja joukkueen johtajien kokous. Siellä arvottiin puomilleajojärjestys sekä sovittiin ”laittomien” pyörien kohtalosta. Päätettiin että kaikki hyväksytään mukaan kilpailuun mutta joukkueelle annetaan viisi virhepistettä per erä mikäli pyörä, joka ei täytä kaikkia sääntöjä, osallistuu lähtöön. Tällaisia pyöriä oli kaikkiaan kahdeksan, joista yksi Suomen. Leo Lindbergin ohjastama BSA B50 on vuosimalliltaan vuoden liian uusi mutta tämä riski meidän oli otettava koska muuten olisimme joutuneet ottamaan toisenkin nelarin ulkomailta, eikä joukkue silloin enää olisi tuntunut kovin suomalaiselta.

 

KISAPÄIVÄ

Lauantaiaamu alkoi harjoituksilla, joista artikkelin ajokuvatkin ovat. Sää pysyi samanlaisena kuin aiemminkin eli kymmenen minuutin sisällä auringonpaiste pilvettömältä taivaalta ja reipas vesisade saattoivat vaihtaa osia useampaan kertaan. Ajajia se ei kuitenkaan haitannut ja ainakin tiukasti latautuneet Suomen leijonat roiskuttelivat kuraa vastapelureiden silmille oikein kunnolla. Harjoitusten jälkeen tehtiin vielä pieniä viilauksia, esim. Lasse Rantasen Husqvarna 400 1972:een vaihdettiin välitykset paremmin radalle sopiviksi ja Timo Remeksen samanlaisen pyörän kaasutin vaati myös säätöä. Remeksen autotallihan paloi pari viikkoa ennen kisaa ja pyörän valmistuminen jäi todella viime hetkeen. Testiä Timo kertoi ajaneensa vain 100 metriä ennen matkalle lähtöä!

Kilpailun aloittivat henkilökohtaisella kilpailulla ennen vuonna 1960 valmistetut pyörät. Sen jälkeen pidettiin MM-joukkueiden esittely, ja kilpailut jatkuivat 60+luokalla. Mukana oli yhdeksän joukkuetta. Voiton vei Tanskan Jimmy Smed Matchless-Metisse 650 1963:lla. Toinen oli Ruotsin Karl Lagerblad Lito 570 –64:lla ja kolmas Hollannin Rudy Boom BSA 441 –65:lla. Hollanti johti ennen Länsi-Saksaa ja Ruotsia mutta piste-erot olivat erittäin pieniä.

Seuraavana radalle tulivat 50+joukkueet, joita oli 12. Viivalla oli siis kuhinaa kun 48 ajajaa haki paikkansa. Suomalaisista parhaimman lähdön sai hollantilaisvahvistuksemme Piet van Dijk väkivahvalla Matchlessillaan ollen kahdenkympin korvilla. Tuntumassa seurasivat Leo Uro CZ 360 1966:lla, Jukka Monto Husqvarna 250 1966:lla ja Leo Lindberg BSA:lla. Ensimmäisen kierroksen lopussa Belgian Desiree Geboers kaatui hyppyrissä vauhdikkaan näköisesti mutta pääsi huimasta esityksestään huolimatta nopeasti jatkamaan matkaa ehtien lopulta maalilipulle toisena. Ruotsin Jörgen Ahlström oli 1967 BSA 441 Cheneyllään täysin pitelemätön. Kolmanneksi ajoi Sveitsin Max Möckli 1969 Husqvarna 400:lla. Van Dijk ajoi tasaisesti mutta nopeasti ja nousi suomalaiskatsomon mielestä lopulta noin kympin korville mutta virallisten tulosten mukaan hän oli 34! Leo Lindberg möyrysi varovaisen startin jälkeen hienosti ja nousi lopulta sijalle 18 perässään Leo Uro. Jukka Monton sijoitus oli 24. Rata oli erittin pehmeä ja urainen, ja niinpä radan takaosan suurissa mäissä oli kaatumisia tullut erittäin paljon. Suomalaiset ajoivat varmaa ajoa renkaat koko ajan maata kohden ja se palkittiin ensimmäisen erän jälkeen kokonaispisteiden neljännellä sijalla! Tämä oli yllätys jota kukaan ei ollut osannut odottaa! Joukkueen positiivisin yllättäjä oli Leo Uro. Mies yltyi arvokisoissa vauhtiin, jollaista ei ole ennen nähty. Selvästikin Pentti Heleniuksen lainaama iso Setti sopi kuljettajansa käsiin hyvin.

Pistelaskussa voittaja saa yhden pisteen, toiseksi tullut kaksi jne. Keskeyttäneelle annetaan 100 pistettä, joten maaliin täytyisi aina päästä. Joukkueen neljästä tuloksesta kolme lasketaan mukaan erän pisteisiin.

 

ALAPUTKI-ALPO

                      Nelikymppisissä Suomella oli kova joukkue. Veteraani-Cupin ylivoimaisesti voittanut Alpo Viitanen kilpaili ensimmäistä kertaa elämässään alaputkisella crossipyörällä mutta harjoituksissa jo nähtiin että mies oli kuin kotonaan Maico 400 1972:n ohjaimissa. Myös Timo Remes on tuttu vieras veteraanikisojen palkintopallilla. Lasse Rantasen nimi ja nopeus tulivat tunnetuiksi jo viime vuoden kisassa, jossa hän voitti toisen erän, ja olisi kyllä voittanut ensimmäisenkin mikäli tekniset ongelmat eivät olisi hidastaneet vauhtia. Jarmo Juvonen on myös tuttu nimi Classic-crossista. Tänään hän ajoi CZ 380 1971:stä.

  

Lasse Rantanen ja Husqvarna 400 1972. Kuva harjoituksista.

                    Kun puomi kaatui niin Alpo Viitanen ei aikaillut vaan ampaisi suorastaan ylivoimaisesti kärkeen. Miehellä oli uskomaton lataus tähän kisaan ja se todella näkyi. Myös Lasse Rantanen ja Timo Remes onnistuivat lähdössä mukavasti ollen kympin korvilla. Takarivistä lähtenyt Jarmo Juvonen joutui ensimmäisessä mutkassa pussiin ja pyörä sammui siihen. Mutta täytyyhän hitaammille antaakin hieman etumatkaa! Viitanen avasi uraa kärjessä mutta ei saanut Hollannin oranssipaitaista Peter van der Nieuwenhofia (CZ 380 1970) jäämään ratkaisevasti. Muutaman hetken jälkeen hitaammat alkoivat jo jäädä kierroksella ja heitä ohitettaessa hollantilainen pääsi puikahtamaan johtoon. Viitanen ei tästä kuitenkaan hätkähtänyt vaan roikkui sinnikkäästi perässä. Muutamaa kierrosta ennen maalia hän jätti hyppyrille tultaessa jarrutuksen sikseen, ja sai näin lentäen v.d. Nieuwenhofin kiinni, puristi mutkaan tultaessa rinnalle, ja saman tien sisälinjan turvin ohi. Tämän jälkeen ei voittajasta ollut enää epäselvyyttä: Alpo Viitanen, eli Alaputki-Alpo näin tuttujen kesken, voitti ensimmäisen MM-erän! Toinen ja kolmas sija menivät Hollantiin mutta neljänneksi ajoi Lasse Rantanen Husqvarnallaan! Lasse taisteli komeasti läpi kuran tiensä kärjen tuntumaan. Viides ja kuudes sija menivät Tsekkiin, seitsemäs oli Venäjän Evgani Konoplin ja kahdeksas oli taas tuttu mies eli Timo Remes. Viitasen vauhtia kuvastanee parhaiten se että hän ohitti kisan loppumetreillä Remeksen kierroksella. Se olikin Suomen joukkueen kannalta hyvä teko, sillä Remeksen pyörästä loppui bensa vain 10 metriä maalilipun heilahtamisen jälkeen! Remes kertoi tyhjäkäyntiruuvin pudonneen joten kaasari ei ollut aivat kunnossa. Toisessa erässä oli siis odotettavissa vieläkin parempaa vauhtia. Ex-maailmanmestari Jaroslav Falta oli yhdeksäs ja Jarmo Juvonen nousi ripeällä ja näyttävällä ajollaan sijalle 14. Ensimmäisen erän jälkeen Suomi johti kisaa 13 pisteellään Hollannin 16 pistettä vastaan. Kolmantena oli Tsekki, 25 pistettä.

 

TOINEN ERÄ

                      60-vuotiaiden toisen erän voittoon ajoi Litollaan Karl Lagerblad, Ruotsi. Toinen oli ensimmäisen erän voittanut Tanskan Jimmy Smed Matchless-Metissellä ja Hollannin Rudy Boom uusi BSA:llaan ensimmäisen erän kolmannen sijansa. Loppupisteissä Hollanti oli ensimmäinen (42 pistettä), Länsi-Saksa toinen (51), Tanska kolmas (59), Ruotsi neljäs (65) ja Skotlanti viides (122). Tiukkaa siis oli.

                      Viisikymppiset saivat ajaa lähes koko 15 minuutin ja kahden kierroksen eränsä sateessa. Suomalaisten lähtö oli keskivertoa, sillä Piet van Dijk oli taas meikäläisistä nopeimpana 20. Leo Uro seurasi muutaman sijan taaempana ja Jukka Monto taas muutaman pykälän Uroa perässä. Leo Lindberg ei onnistunut saamaan BSA:ta käyntiin ajoissa ja myöhästyi lähdöstä antaen muille n. 400 metrin etumatkan. Toiselle kierrokselle lähdettäessä van Dijk ja Uro olivat molemmat onnistuneet ohittamaan viisi kilpailijaa ja Lindbergkin oli pystynyt jo parantamaan sijoitustaan. Seuraavalla kierroksella van Dijk oli noussut jo sijalle 12. Uro oli n. 20., Monto n. 25 ja enduropyörästä rakennetulla ”Pässillään” tasaisempia ulkolinjoja ajanut Lindberg nyt n. 30. Viidennellä kierroksella Lindberg ohitti Monton, jonka Husqvarna 250 1966:n voima tuntui riittämättömältä pehmeän kuran vallassa oleviin suuriin mäkiin. Piet van Dijkin 600-kuutioisen Matchlessista puhti ei sen sijaan loppunut vaan mies ajoi nopeasti mutta varmasti ollen maalissa kahdeksas. Leot Uro ja Lindberg ajoivat loppukierrokset samaa vauhtia ja olivat maalissakin perättäisillä sijoilla, Uro 21. ja Lindberg 22. Jukka Monto oli ruutulipulla 27. Kun otetaan huomioon että lähtijöitä oli 48 niin täytyy sanoa että kaikki tekivät kelpo suorituksen. Tulospalvelu kisoissa oli todella huono, ja niinpä pistetilanteesta ei ollut mitään tietoa. Hyvää kannattaa kuitenkin odottaa. Voittaja oli Ruotsi (38 pist.), toinen Sveitsi (78) ja kolmas Länsi-Saksa (95). Kaikkien riemuksi Suomi säilytti neljännen sijansa (122 pist.), joten herrat tekivät todella hienon työn tänään! Norja oli vain pisteen Suomea jäljessä viidentenä ja kuudes oli Tanska taas pisteen Norjaa jäljessä. Tätä voi jo pitää tiukkana kisana. Luokassa oli siis mukana 12 maata, ja Suomen neljäs sija oli varmasti kaikille mieluinen yllätys. Ainakin sitä se oli allekirjoittaneelle, joka toimi 50+-joukkueen johtajana.

                      Neljäkymppisten lähdössä sade yltyi jo melko rankaksi. Se ei kuitenkaan haitannut Alpo Viitasta, joka näytti taas miten Maico kiihtyy ja ampaisi lähtösuoralla keulaan. Peter van der Nieuwenhof pystyi kuitenkin ensimmäisessä, todella leveässä mutkassa ohittamaan Viitasen sisäkautta. Adrie van Beers ja Bennie Heijnen olivat kolmas ja neljäs eli Hollannin oranssit paidat olivat hieman liian hyvin edustettuna kärjessä. Lasse Rantanen oli kahdeksantena, Timo Remes 10. ja Jarmo Juvonen 20. Toiselle kierrokselle lähdettäessä hollantilainen oli jo repäissyt selkeän kaulan Viitaseen, joka taas oli jättänyt reilusti kolmantena ajavaa van Beersiä. Heijnen oli edelleen neljäntenä mutta Husqvarnansa kaasuttimen kuntoon saanut Timo Remes oli tehnyt kovan nousun ja oli nyt viidentenä. Rantanen oli yhdeksäs ja Juvonen 19.

                      Seuraavalla kierroksella Bennie Heijnenin vauhti alkoi hiipua ja Remes nosti itsensä neljänneksi. Myös Rantanen oli ohittanut kaksi kilpakumppaniaan samoin kuin Juvonenkin. Kaikki näytti hyvältä vaikka kukaan ei ehtinyt laskeakaan mikä pistetilanne mahtaa olla! Alpo Viitanen osoitti olevansa paitsi nopea niin myös viisas kilpailija: Maico alkoi kovassa rääkissä osoittaa puutumisen merkkejä ja Alpo päätti ”luovuttaa” voiton v.d. Nieuwenhofille, ja näin varmistaa toisen sijan tuomat vaivaiset kaksi virhepistettä Suomelle. Mies osoitti todellisen joukkuepelurin henkeä, sillä tämä oli Viitasen mukaan ensimmäinen kerta kun hän antaa kilpailussa periksi! Täytyy nostaa miehelle hattua, erittäin hieno ja viisas ajo. Kaksi ensimmäistä olivat maalissa täysin omaa luokkaansa. Timo Remes pääsi lopussa lähelle Adrie van Beersiä mutta ei tarpeeksi lähelle, jotta olisi voinut yrittää ohitusta. Sijoitus siis neljäs. Sveitsin Ueli Utziger, BSA-Metisse 500 1965,  pääsi yllättämään Lasse Rantasen loppukierroksilla, joten sveitsiläinen oli viides ja Rantanen kuudes. Jarmo Juvonen kiidätti CZ:n maaliin sijalla 13. Koska Hollannin kolmas mies sijoittui kymmenenneksi niin suomalaisten leirissä alkoivat juhlat. Suomi on uusi maailmanmestari! Shamppanjaa ruiskutettiin oikein kunnolla, mutta taisi sitä jäädä hieman pullon pohjalle maistettavaksikin. Virallisia tuloksia ei kuitenkaan saatu, joten palkintojen jakotilaisuuteen mennessä oli kaikilla kuitenkin pieniä perhosia vatsan pohjalla: tuliko se voitto vai ei? No, tulihan se, ja huuto teltassa oli sen mukainen! Vieressä olleet ruotsalaiset pitelivät korviaan mutta se ei meitä haitannut. Maamme –laulun soidessa herkistyi kovankin kuskin mieli eikä laulusta tullut mitään. Hymy sen sijaan oli pojilla herkässä kun aplodit alkoivat taas soiton loputtua raikumaan. Hollanti sai siis hopeaa (30 pistettä Suomen 25 vastaan). Tsekki oli kolmas (70), Ruotsi neljäs (95) ja Belgia viides (103). Myös tässä luokassa oli 12 maata.

Alpo Viitanen, MM-erävoittaja ja maailmanmestari!

                      Loppujuhlat teltassa olivat totuttua vaisummat mm. koska järjestäjät halusivat rajoittaa menoa USA:ssa tapahtuneen terrori-iskun kunnioittamiseksi. Kilpailutapahtumiin se ei kuitenkaan onneksi vaikuttanut, ja niissähän suomalaiset näyttivät maailmalle kyntensä. Maailmanmestaruus ja neljäs sija olivat monelle varmasti sellainen paukku, jota ei hevin unohdeta!

                      Vuoden 2002 Classic Motocross des Nations ajetaan 31.8.-1.9. Wohlenissa, Sveitsissä, lähellä Zurichiä. Ajajat valitaan pääsääntöisesti Suomen Classic Motocross Cupiin osallistuneista. Jos olet kiinnostunut ajamaan joukkueessa niin ilmoittaudu talven aikana joko Veijo Paappaselle p. 050-5524 880 tai allekirjoittaneelle p. 050-3036 972. Valinnat tehdään kevään aikana.

Teksti ja kuvat: Juha Monto

1