Täällä julkaistaan tarinoita vuosien varrelta

Karkkila 1999

CMdN 2000

CMdN 2001

CMdN 2002

CMdN 2003

CMdN 2004

CMdN 2005

CMdN 2006

CMdN 2007

CMdN 2008

CMdN 2009

CMdN 2010

CLASSIC MOTOCROSS CUP

Historiaa

Classic Motocross Cupin ensimmäinen osakilpailu ajettiin 2.5.1998 Vantaalla. Vanhoilla motocross-moottoripyörillä oli harrastettu sitä ennen erilaista paikallisten kerhojen tai yksityishenkilöiden järjestämää epävirallista ajotoimintaa jo useiden vuosien ajan, tunnetuimpana näistä Eero Hilpinen Scramble Kangasalla. Vaikka tällaiset tapahtumat olivat pääasiassa hyvin järjestettyjä ja osallistujien mielestä hauskoja niin epävirallisuutensa vuoksi niissä oli yksi suuri puute: vakuutusturva. Loukkaantumisen tapahtuessa ajajan – tai katsojan – vakuutusturva oli hyvin kyseenalainen. Tämä oli eräs suurimmista syistä miksi toimintaa haluttiin ohjata viralliseen, Suomen Moottoriliiton alaiseen suuntaan. Toinen syy oli että näin lajille saataisiin julkisuutta, ja sitä kautta lisää harrastajia.

Veijo Paappanen oli 1997 Tampereen miesten mukana Linköpingissä, ja siitä innostuneena otti yhteyttä Juha Montoon, jolla oli myös kokemusta ulkomaisista classic-kilpailuista. Loppuvuodesta 1997 tehtiin SML:n tuella päätös aloittaa kilpailutoiminta myös Suomessa. Veijo Paappanen sai tehtäväkseen valvoa classic motocross -toimintaa Suomen Moottoriliiton alaisena. Sääntöjen pohjana käytettiin Ruotsin sääntöjä. Kilpailulisenssiksi saatiin neuvoteltua halvempi reittikilpailuissa käytettävä lisenssi. Myös kertalisenssillä oli mahdollisuus osallistua. Tavoitteena oli että vaikka sarjassa ajetaankin kilpaa niin sen tulee tapahtua hymyssä suin. Päällimmäisenä tarkoituksena oli pitää hauskaa ja samalla vaalia motocross-historiaa käyttämällä ajokkeja siihen mihin ne on tehtykin eli ajamiseen.

Lakana
Kiitos kaikille sarjan käynnistämistä tukeneille!

Ensimmäisellä kaudella järjestettiin kolme osakilpailua: Vantaa, Mäntyharju ja Joensuu. Sarjan nimeksi annettiin Classic Motocross Cup. Kilpailijoita oli kaikissa osakilpailuissa reilut 20, joten laji sai heti alusta saakka uskottavuuden ja mielenkiinnon kannalta riittävästi osanottajia. Laji oli ns. suurelle yleisölle tuntematon, sillä epävirallisista tapahtumista ei aiemmin ollut voinut liiemmin tiedottaa. Nyt tiedottamiseen panostettiin sitäkin enemmän. Racing Star –lehti oli tuolloin kilpamoottoripyöräilyyn keskittynyt valtakunnan ykköslehti, ja sarjan ensimmäisestä osakilpailusta lehti teki todella tyylikkään koko aukeaman jutun otsikolla ”Paukkurautojen paluu”. Myös kaikista muista osakilpailuista oli lehdessä värikuvin varustetut jutut. Ja koska lähdöt ajettiin nykypyörien kilpailujen yhteydessä niin laji tuli tutuksi kaikille motocrossia seuraaville. Lisäksi juttuja julkaistiin Husqvarna Club Finlandin jäsentiedotteessa sekä Veteraanimoottoripyöräkerhon Huimapyörä-lehdessä. V. 2000 oli Keltaisessa Pörssissäkin iso artikkeli lajista kuvien kanssa! Vuodesta 2001 alkaen on alan ykköslehti Offroad-Sanomat julkaissut useita Classic-artikkeleita.


Leo Uro
Heinola v. 2000. Leo Uro katsastamassa pyöräänsä Maico 400 –72.

Heinola v.2000
Heinola v. 2000. Ajajat lähdössä harjoituksiin.

Sarjan palkinnot olivat omaa luokkaansa. Pokaalien koossa ei pihistelty, ja ne herättivätkin ihmetystä palkintojen jaossa. Kaiken kruunasi Heikki Mikkolan kiertopalkinnoksi lahjoittama komea vuoden 1978 Italian 500 cc MM-osakilpailun voittopokaali. Se sai nimekseen ”Taistelijan malja”. Palkinnon saa aina viimeisen osakilpailun yhteydessä henkilö, joka on kauden aikana osoittanut taisteluhenkeä. Menestyminen kilpailussa ei vaikuta palkinnon saantiin. Ensimmäisenä palkinto myönnettiinkin sarjan puuhamiehelle Veijo Paappaselle. Toinen mahtava pokaali oli kauden parhaalle 4-tahtiselle myönnettävä Triumphin maahantuojan lahjoittama palkinto. Tällä haluttiin houkutella mukaan myös harvinaisempia 4-tahtisia pyöriä.

Panttila
Arto Panttila & Husqvarna Silverpilen 1965:
Taitava kuljettaja ajoi isänsä pyörällä yleisön
suosikiksi 1998. (Kuva: Tuomo Seppänen)
Sarja muuttui toisena vuotenaan (1999) neljä osakilpailua käsittäväksi. SML:n kanssa sovittiin että enempää osakilpailuja ei vuodessa järjestetä ja tällä taattiin halvempi kilpailulisenssi. Mukaan tuli myös uudemmille pyörille tarkoitettu D-luokka. Siinä vaadittiin normaali – yli puolet classic-lisenssiä kalliimpi – harrasteurheilulisenssi. D-luokka ajettiin omana lähtönään eikä se kuulunut Cupiin. Luokka ei saanut niin suurta suosiota kuin oli uskottu, vaikka juuri tämän luokan pyöriä oli eniten olemassa. Suureksi osaksi tämä johtui varmasti kalliimmasta lisenssistä, jota pelkästään Classic-luokkaan osallistuvat eivät halunneet hankkia. Osanottajamäärät jäivät n. viiteentoista per osakilpailu. Luokasta muodostui Classicin kovavauhtisin, osittain uudempien pyörien vuoksi, mutta myös siksi että kuljettajat olivat suurelta osin nykypyörillä ajavia aktiiveja. Kaudelle 2001 päästiin SML:n kanssa sopimukseen edullisemman lisenssin käyttöönotosta myös D-luokassa. Odotukset luokan osallistujamäärien kovaan nousuun olivat siis olemassa, olihan moni perustellut pois jäämisensä juuri lisenssin hinnan vuoksi. Siksi olikin yllätys että kauden ensimmäisen kilpailun osallistujamäärä ei ollut juurikaan muuttunut edellisvuodesta! Oliko kilpailujen kova taso pelästyttänyt harrastajat? Oli syy mikä tahansa niin pikkuhiljaa mukaan tuli uusia harrastajia ja nykyisin osallistujia on yli 20 jokaisessa osakilpailussa.

Himanen
Tomi Himanen, Husqvarna Silverpilen (Kuva: Risto Kärkkäinen)

Hanski
Timo Hanski & Husqvarna 250 1968
Kuva: Tuomo Seppänen
Ruotsalaisia houkuteltiin mukaan mainoksella sikäläisessä kerholehdessä v. 1999. Muutama osoitti mielenkiintoaan tulla ajamaan Suomeen mutta asia jäi lopulta suunnitelmien tasolle. Vasta vuoden 2003 viimeisessä osakilpailussa Heinolassa oli naapurimaan edustaja mukana ensimmäistä kertaa.

Marraskuussa 1999 pidettiin kaikille lajista kiinnostuneille avoin tilaisuus Vehoniemen museolla. Täällä suunniteltiin seuraavan kauden toimintaa ja sääntöjä. Mukana oli lähes 20 henkilöä. Vastaava kokous pidettiin marraskuussa 2001 Liikennemuseo Mobiliassa yli 30 osallistujan voimin ja siellä lajin kehityssuunnasta esitettiin hyvinkin erilaisia mielipiteitä. Muutosehdotuksia ei kuitenkaan toteutettu ja niinpä kaudella 2002 jatkettiin edellisvuosien viitoittamalla tiellä.

Vanamo
Pekka Vanamo Vantaalla 1998. Pyörä on Yamaha 250 1973, joka menetti taistelun tiimellyksessä pakoputkensakin. Vanamo oli maalissa silti toisena, vaikka lähti mukaan harjoittelematta.
Kuva: Tuomo Seppänen

Husqvarna Club Finland vastasi kunniakkaasti classic motocross -toiminnasta Suomessa vuoteen 2010 saakka. Marraskuussa 2010 lajia varten perustettiin oma kerho, Classic Motocross Finland ry, joka hoitaa vastaavat asiat jatkossa.